Merelle mieleni tekevi

Kesä oli jo pitkällä, elokuuksi kääntynyt, yöt jo pimeitä mutta kesäkelit parhaimmillaan kun taas pakkasimme Mikan kanssa kajakit  ja suuntasimme länteen. Salaisena haaveena oli Märketin majakkasaari ahvenanmaan länsipuolella. Siellä käyminen vaatii erinomaiset melontakelit moneksi päiväksi ja nyt ennusteet lupailivat hyvää.

Hieman kyllä lähdimme huonolla suunnittelulla, pelkällä tunteella matkaan, ajatuksena oli että jos kelit sallisivat meloisimme länteen kunnes Märket putkahtaa vastaan.

Ensimmäisenä melontapäivänä pääsimme matkaan iltapäivällä ja istuimme kajakissa viitisen tuntia. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme mukavan leiripaikan, seuraavana päivänä matkaa kyllä kertyisi enemmän kun pääsisimme aiemmin matkaan.

Leiri oli karulla kalliosaarella mutta voiko kauniimpaa ja merellisempää paikkaa teltalle löytää.Ilta kului rupatellen ja retkirutiineihin totutellessa. 

Retkirutiineihin kuuluu herääminen aamulla kuuden ja seitsemän välillä, ei kellon pakottamana, meille molemmille tuo on sopiva teltasta ulos kömpimisen aika. Sitten muutama tunti rauhallista liikehdintää aamutoimien merkeissä joiden jälkeen kajakkiin istahtaminen ja matkan jatkaminen.

Toiselle päivälle oli lupailtu  vastatuulta 4-5ms ja aurinkoa. Meloimme rauhakseen Korpoströmin sataman ohi, tiesimme entuudesta hyvän taukosaaren heti Gyltön jälkeen jonne suuntasimme kulkumme. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, oli aikaa tarkkailla hiljalleen ohi lipuvaa saaristomaisemaa.

Puolenpäivän jälkeen saavuimme taukosaarelle, paikka on tuttu jo monilta aikaisemmilta reissuilta ja on lähes täydelliseksi todettu.

 Ruokailut, kahvin kera, kun oli nautittu matka jatkui kevyeen vastatuuleen. Alkuillasta saavuimme tutun yöpymispaikan lähettyville, jonka jälkeen alkaisi Kihtiselän ylitys. Oli valinnan paikka että jäämmekö tuttuun, hyvään paikkaan yöpymään vai jatkaisimmeko matkaa, jonnekkin. Matkaa jatkettaessa olisi melottavaa vähintään 2-3tuntia, ehkä enemmän, eihän noista rantautumispaikoista koskaan tiedä. Kymmenen vuotta sitten olisimme jatkaneet matkaa, tietenkin. Nyt kuitenkin  päätimme lopettaa siltä päivältä, olimmehan sentään lomalla emmekä urheilemassa. Ikäkö painaa? Ei välttämättä, kyllähän sitä olisi vielä jaksanut mutta sitä on alkanut arvostaa enemmän seesteistä leirielämää. Kahdeksan tuntia melontaa päivässä on aika kohtuullinen määrä, ehtii pitää kunnon tauon päivällä ja aikaa jää vielä illalla rötväilyyn.

Seuraava melontapäivä alkoi Kihdin ylityksellä. Suuntana oli Lappo, emme kuitenkaan lähteneet aivan suoralla kompassisuunnalla vaan koukkasimme hieman pohjoisen kautta jolloin saimme muutamia saaria osumaan reitille. Matkaa tulisi ylimääräistä mutta kävisimme paikoissa joissa emme olleet ennen käyneet ja sehän on kuitenkin tämän homman perimmäinen tarkoitus.

Lapon vierasvenesatama on yksi melojaystävällisimmistä paikoista joita tiedän. Hiekkaranta johon rantautua on  keskeisellä paikalla, huussi ja pukukopitkin odottavat melojaa. Kauppa aivan vieressä, joka oli nyt suljettu koska oli sunnuntai. Vettä saatavilla aivan lähettyvillä, ja pyöriäkin saa lainaksi jos haluaa lähteä ajelulle.

Koska kauppa oli suljettu niin eväiden päivittämien ei onnistunut, mutta saimme vesivarastot täytettyä ja hampurilaisellekkin päästiin.

Tauon jälkeen oli mukava taas pujottautua kajakkiin ja lähteä lätkyttelemään kohti Kumlingeä ja siitä sitten lähelle Simskälää. Lappo olikin varsinainen haikara saari, niitä lenteli yläpuolellamme kymmenittäin, olipa joukossa muutama jalohaikarakin. Lapon ja Kumlingen välisellä selällä ympärillämme kaarteli runsaasti uteliaita ruokkeja hämmästellen outoja kulkijoita.

Ilta alkoi taas hiljalleen lähestyä emmekä olleet taaskaan edenneet riittävästi jotta ehtisimme piipahtaa Märketissä ja sitten vielä seuraavana maanantaina töihin. Vastatuuli ja päivällä vietetty pitkä tauko olivat hidastaneet menoa liikaa. Olisimme toki voineet loppuretkeksi siirtyä ultramelonta asetuksiin,  mutta eihän tuo kovin järkevältä ajatukselta tuntunut. Tovin siinä melonnan ohessa tuumailtuamme tulimme siihen tulokseen että luopuisimme Märketin tavoittelemisesta. Tulisimme uudestaan näille vesille samat ajatukset mielessä ja silloin olisi riittävästi aikaa varattuna. Näin päätettyämme meloimme vielä muutaman tunnin kunnes löysimme oivan leirisaaren.

Paikka oli hämmästyttävän upea, vaikka siellä ei saanutkaan aamulla nukkua. Viideltä ilmestyi joku verkkokalastaja verkkoineen. Kalastaja sulutti kahden saaren välisen salmen verkoillaan ja alkoi päristellä  ympäriinsä. Taisi säikytellä kaloja verkkoihin, sitä emme nähneet että tuliko saalista mutta eipä enää pahemmin nukuttanut. Nyt kun olimme muuttaneet suunnitelmia oli aikaa ottaa aamulla rennommin. Nautimme rauhassa kauniista paikasta ja toljottelimme rauhassa merelle aamukahvia juodessamme.

Ennusteiden mukaan kelit jatkuisivat erinomaisina ja nyt kun kääntyisimme kohti Kökaria tuulikin olisi selän takana. Ensin suunta oli kohti Kumlingeä, josta löysimme sisälahden joka muuttui vähitellen kapeaksi joeksi. Monta kertaa iski epäilys että lahti on kokonaan umpeen kasvanut ja joutuisimme melomaan takaisin. Pääsihän siitä läpi vaikka ajoittain pahalta näyttikin. Sitten vielä tien alta kapeasta siltarummusta jonka jälkeen pääsimme vähitellen oikealle merelle ja suuntasimme etelään. 

Seuraavana päivänä saavuimme Kökariin jossa vastaan tuli Uusiseelantilainen purjevene. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla että mitä ovat retkellään kokeneet ja kauanko ovat jo reissussa olleet. Kökarissa rantautuessamme oli samassa paikassa Saksalaispariskunta juuri lähdössä kajakkeineen. Jäi epäselväksi että olivatko jo olleet pitkään reissussa, ja minne olivat matkalla.

 

 

 

Kävimme kaupassa, täytimme vesivarastot ja vielä saimme vatsamme täytteeksi erionomaista lohikeittoa. Olimme jo rannassa lähtöä tekemessä kun päätimme vielä piipahtaa munkkikahvit nauttimassa. Tauko venyi pitkäksi mutta enää tuolla ei ollut mitään merkitystä, ei ollut kiire minnekkään. Rannassa vielä tuuliennusteiden tarkistus, seuraavaksi päiväksi povattiin tuuletonta keliä, niinpä voisimme ottaa huoletta suoran suunnan kohti Utötä. Meloimme muutaman tunnin kunnes etsimme mukavan leiripaikan. Kaikki mukavuudet todellakin löytyivät. Helppo rantautua, aamu sekä ilta-aurinko ja vielä tyyni meri ympärillä.

Seuraavan aamupäivän etappi Utöseen oli kyllä unohtumaton, kaksikymmentä kilometriä hiljaisuutta, hiljalleen vastaan lipuvia pieniä luotoja ja tyyni meri. Hylkeet kylläkin säikäyttivät säännöllisesti, makoilivat luodoilla ja niiltä sitten sukelsivat tutkimaan ohikulkijoita lähempää. Erikoinen välimallieläjä tuokin, viihtyy parhaiten kalojen maailmassa mutta pitää tulla välillä pintaan hengittämään, melojia hätkäyttelemään. Täydellinen hiljaisuus, melonnan hypnoottinen rytmi ja sitten kuuluu äänekäs tuhahdus aivan selän takaa.

 

Siellä se Utökin näytti kelluvan tyynessä meressä. 

Lähemmäs päästyämme huomasimme rivin bongareita putkineen tähystelemässä merelle, jotain peräti merkillistä taisi jossain lähistöllä luurata.   Rantautuessamme tapasimme kolme Skottimelojaa, olivat tulleet meloen mutta nostaisivat kajakit yhteysalukseen ja jatkaisivat matkaa sillä. Raparperipiirakkaa mutustellessamme ja kahvia ryystäessämme tuli viereiseen pöytään bongareita ylipitkine putkineen hekumoimaan nähdystä harvinaisuudesta. Olivat lähteneet pohjanmaalta aamulla autoilemaan kovalla kiireellä ja rannassa odotteli taksivene, sillä sitten Utöseen väijymään Ruostekurkkusirkkua. Vain viisi kertaa aiemmin suomessa nähty lintu oli nyt tässä bongareiden paratiisissa. Olivathan he sen sitten löytäneet ja kuvanneet ja mekin pääsimme kuvia ihastelemaan.  Kaupan ovella tosin tuli vastaan myrtyneen näköinen lintuharrastaja joka manaili huonoa tuuriaan, ei ollut tainnut lintu hänelle näyttäytyä, liekkö jatkanut jo matkaansa.

Muutama tunti vielä melontaa ja pitihän se uponnut proomukin taas käydä kuvaamassa kun vierestä oltiin menossa. 

Nyt oli suunta jo itään, sääennusteissa alkoi jo näkyä voimistuvia tuulia, muutaman päivän päähän tuli tuulivaroituskin. Yöksi löysimme mainion leiripaikan jonne telttamme pystytimme. 

Aamulla suuntasimme pohjoiseen josta löytäisimme suojaisempia melontapaikkoja tuulten vähitellen yltyessä. Päivän reitti kulki Aspö vierestä, jossa tauko ja pitkät nokoset, lähelle Korpoströmiä. Tuuli oli kääntynyt etelään ja melalla ei tarvinnut kuin vähän avittaa suuntaa ja taas löysimme erinomaisen leiripaikan suojaisasta paikasta.

 

Aamulla suunta itään, retki oli lähestymässä loppuaan ja seuraavalle päivälle lupailtiin kovia tuulia. Yöpymispaikka piti valita huolella jotta pääsisimme jatkamaan matkaa kovista tuulista huolimatta, eikä viimeiselle päivälle muutenkaan viitsinyt jättää paljoa melottavaa, pitää keretä saunaankin. Valitsimme majapaikan jo ennestään tutusta paikasta, ei juurikaan suojaa tuulelta mutta siitä pitäisi päästä jatkamaan matkaa kovemmillakin tuulilla. Illalla kun kävimme kiertelemässä saarella niin minkki siellä hiippaili vastaa, livahti kyllä nopeasti kummelin suojiin.

Yöllä tuuli yltyi puuskissa myrskylukemiin, tuuli riepotti telttaa niin että heräsin ja kömmin ulos teltasta tarkistamaan teltan ja kajakkien kiinnitykset. Muutama tunti myöhemmin Mika oli ollut vaikeuksissa, hän oli pystyttänyt telttansa selvästi avoimempaan paikkaan kuin minä, oli kyllä raahannut runsaasti kiviä joilla ankkuroida teltta avokalliolle, mutta eiväthän nuo olleet riittäneet. Mika oli saanut äkkiherätyksen kun tuuli liutti telttaa kalliolla, hän oli joutunut kömpimään kalsareissaan tuuleen ja sateeseen raahaamaan paikalle suurempia kiviä.  Aamulla kun ihmettelimme asiaa huomasimme että nämä suuremmatkin kivet olivat liikkuneet. 

Aamulla kun astuimme kahjakkeihin tuuli oli kovaa ja taivaalta tuli rakeita, päätimme valita pidemmän reittivaihtoehdon ettei tarvitsisi lähteä kovaan sivumyötäiseen melomaan. Muutama kilometri reippaaseen sivuvastaiseen niin olimme saarten suojassa, käänsimme keulat itään, kohti retken päättymistä. Tämä reitti oli hyvin suojaisa, aaltoja ei juurikaan päässyt muodostumaan mutta myötätuuli oli kovaa. Välillä pyyhälsi yli kova sadekuuro, olimme kyllä onnekkaita kun nämä kelit osuivat aivan reissun loppuun.

  

 Vielä oli jäljellä perinteikäs vierailu Kirjaisten vierasvenesatamassa syömässä ja kaupassa käynti. Tunniksi vielä kajakkiin josta tiemme taas erkanisivat, Mika kääntyisi autolle ja suuntaisi Tampereelle, minä taasen suuntaisin mökille jossa varustehuoltoa ja runsasta saunomista loppuilta. Aamupäivällä sitten pyörä veneeseen ja muutama kilometri kotisatamaan, siitä enää satakunta kilometriä kotiin. Jalat kyllä  ihmettelivät runsaan viikon kajakissa istumisen jälkeen että kuinkas tässä nyt taas oikein näin kävi...