Valon aika Joitain vuosia sitten melontakausi kesti huhtikuulta joulukuulle. Joulukuussa oli monivuotinen perinne tehdä vuoden pimein melontaretki. Huhtikuussa pääsi välillä hiljalleen lipumaan ahtojäiden täyttämien luotojen välissä. Olihan se mahtavaa mutta edellytti kajakin kuljettamista autolla melontapaikoille.Se oli puuduttavaa puuhaa. Eihän sitä malttanut olla melomatta, jos meri vaan oli jäätön.Viikonlopuista kului aina monta tuntia autossa harmaata, pimeää tietä tuijottaen. Nykyään jätän melontavarusteet talveksi mökille ja melontakausi alkaa vasta, kun saan veneen laskettua veteen ja pääsen mökkisaareen. Vene oli tuotu jo aiemmin auton perässä trailerilla kiskoen, nyt olin vapaa kulkemaan pyörällä. Matka on pyörällä huomattavasti lyhyempi, sitä ei käytännössä ole lainkaan. Mystistä, mitä ihmettä tapahtuu sadalle kilometrille, kun nousen pyörän selkään,vaikkakin reitti alkaa olla jo tuttuakin tutumpi. Illalla vielä sauna lämpimäksi ja muutama lyhyt
