Toukokuussa etelään Toukokuu oli jo saavuttanut puolivälin, ja saunan ikkunasta heijastui mies punaisissaan. Oli tullut aika vuoden ensimmäisen melontaretken, koukkaisin vielä satamassa noutamassa Mikan mukaan matkaan ja sitten suuntaisimme kajakakkien keulat etelään. Muutaman kilometrin melottuani löysin Mikan änkemässä tavaroita kajakkiin, viikon ruuat ja muut varusteet soljahtivat mukavasti vuosien kokemuksella oikeille paikoilleen. Tärkeimmät kuulumiset kun oli vaihdettu ja reittisuunnitelma tehty niin pääsimme matkaan.Suunnan kun otti suoraan etelään niin saaria ja luotoja riittäisi yli neljänkymmenen kilometrin matkalle. Sinne viimeisille luodoille olimme matkalla, miksi, olisi hyvä kysymys, ehkäpä siksi kun ne olivat siellä emmekä olleet niillä vielä käyneet. Ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää Notvarpharunin autiotuvalla, jonne olisi noin neljän tunnin melonta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalt
