Syksy Voi sitä pälyilevien katseiden ja hiljaisuuden määrä kun kerron miten mahtavalta kasvoilla tuntuu tuulen oikein innostuessa puhaltamaan.Sade, kunnon lumituisku ja kirpeä pakkanen saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.Sisällä tulee useasti tunne että mitäköhän minä täällä oikein teen, ulkona ei koskaan.Sisällä elämä tuntuu valuvan hiljalleen sormien välistä. Niinpä pakkasimme jälleen Mikan kanssa kajakit, ja suuntasimme syksyiselle saaristomerelle. Lämpöä muutama aste ja navakka koillistuuli, siinä soppa josta pääsimme nautiskelemaan ensimmäisenä melontapäivänä. Tuuli oli liiankin reipasta joten koetimme mahdollisuuksien mukaan etsiä suojaisan reitin.Eihän tuo oikein onnistunut joten päätimme pystyttää leirin jo hyvissä ajoin ennen pimeää.Löysimmekin sopivan leiripaikan nopeasti.Leiri saatiin pystytettyä suojaisaan poukamaan, tuulen kohistessa puiden latvoissa. Aurinko piiloutui taivaanrannan taa jo alkui
