Helmikuun viikonloppu

Joulukuun reissun jälkeen alkoivat vesisateet ja loskakelit.Muutama viikko vierähti loskassa rämpiessä mutta sitten alkoi taas talvi kiristämään otettaan.

Pakkasta oli parhaimmillaan likemmäs kolmekymmentä astetta.Helmikuun puolessavälissä pakkasin taas retkikamat pyörän päälle ja suunnaksi otin Torronsuon eteläreunan.Öiksi lupailtiin pakkasen kolkuttelevan parinkymmenen asteen rajaa, päivisin olisi selkeästi lauhempaa.

Pyörä näytti aika raskaalta, mutta eihän painoa kuitenkaan kovin paljoa ollut.Mukana reissussa oli kaksi makuupussia.Parinkympin pakkasessa kolmenvuodenajan makuupussi alkaa olla viileähkö mutta sen lisäksi mukana oli untuvainen kesäpussi.Tällä yhdistelmällä tarkenee tiukemmillakin keleillä.Lisäksi vielä riittävästi runsaasti tilaa vieviä untuvavaatteita.Vettä ei tarvitse kuljettaa mukana, pitää vain olla mukana riittävästi kaasua että se riittää veden sulattamiseen.

Talvi esitteli parhaita puoliaan kun hiljalleen ajelin kohti Someroa.

Someron jälkeen jos mahdollista niin vieläkin kauniimpaa.

Suon eteläreunalla on laavu jonka lähettyviltä löysin mukavan telttapaikan.Etukäteen karttaa tutkiessa näytti siltä että paikalta olisi näköala suomen syvimmälle suolle.Kyllähän suo puidenvälistä pilkistelikin mutta aika vaatimattomasti.Tuuli puhalteli kylmästi pohjoisesta, niin taisi olla vain hyvä kun puut hieman suojasivat pahimmalta.

Illan pimentyessä kävelin laavulle kirkkaan tähtitaivaan kaartuessa ylläni.Lumi narahteli kenkien alla ja pakkanen paukkui puissa.Somerolla tätä on varmaan sopivaa kutsua Somerjoen sanoin "Paratiisi".

Joku muukin oli ymmärtänyt paikan paratiisimaisuuden.Laavulle oli kotiutunut pariskunta kahden Samojedin kanssa.Olivat tulleet  mokoman suon yli niin että heilahti.Vetokoirat olivat varmasti olleet innoissaan päästessään ahkionveto hommiin.Syvää hengenheimolaisuutta tuntien rapsuttelin uusia koiratuttavuuksiani.Tulet jäivät hyvin vaatimattomaksi.Hangesta löytyi muutama reidenpaksuinen ja parimetrinen pölli.Laavun kulmalla roikkui vanha ruosteinen pokasaha ja minulta taskusta Leatherman,  näillä sitten polttopuiden tekoon.Eihän siitä oikein mitään tullut, mutta kovalla yrityksellä pieni kynsituli.Makkarakin piti syödä puoliksi jäisenä kun ei oikein nuotiossa lämpöä riittänyt.Eipä siinä kauaa nuotiota tuijoteltavaksi riitänyt ja lähdin tepastelemaan telttaa kohden.

Teltalla vielä keittelin nuudelit ja ison kupin kuumaa teetä.Sitten vielä muutaman minuutin reipas kävelykierros että sain itseni lämpimäksi ennen kylmään makuupussiin kömpimistä.Pakkanen kurmisteli parissakymmenessä asteessa, mutta nopeasti makuupussissa alkoi olla kotoisan lämmintä.

Aamulla, yhdentoista tunnin unien jälkeen heräsin koirien riemun kiljahduksiin.Olivat selvästi innoissaan kun taas pääsivät ahkiota kiskomaan.Koirien haukunnan etääntyessä kömmin hiljalleen teltasta kirpeään pakkaseen.Nopeasti lisää vaatetta ylle ja muutamaksi minuutiksi hankea tarpomaan.

Aurinko alkoi hiljalleen valaista puidenlatvoja, herättäen toiveen lämpimistä auringonsäteistä.

En pitänyt kiirettä aamutoimien kanssa, seuraavalle leiripaikalle olisi korkeintaan neljän tunnin matka.Kello taisi olla yksitoista kun  nousin satulaan ja otin suunnaksi Iso-Valkeen järven.

Muutaman viikon olin odotellut sopivia retkikelejä enkä turhaan, iltapäivällä aurinkokin jo lämmitti mukavasti.Olin perillä monta tuntia ennen pimeää, niinpä oli aikaa paistatella auringon lämmössä ja pystytellä hiljalleen leiriä.Olin ajatellut että väkeä olisi runsaasti liikkeellä kun kelikin oli täydellinen, mutta ei ketään, sain koko järven omaan käyttööni.

Muutama tunti auringossa paistattelua, ruuanlaittoa ja teltanpystytystä niin jo alkoikin ilta hämärtyä.Ilma alkoi nopeasti viiletä jä tähdet syttyivät yksi kerrallaan, kunnes täyttivät koko taivaankannen.Pieni kuunsirppikin vienosti kurkisteli kuusien kätköistä.

Järven yli oikaisten oli laavulle matkaa muutama minuutti.Puolessavälissä piti pysähtyä pitkäksi aikaa ihastelemaan tähtitaivaan kirkkautta ja kuuntelemaan syvää hiljaisuutta.

Laavulta löytyi kuivia polttopuita ja tuohta niiden sytyttämiseen.

Kolmisen tuntia siinä vierähti, tulta tuijottaen sen kummempia ajattelematta, ollen vain vahvasti läsnä hetkessä.

Tällä kertaa ei tarvinnut järsiä puoliksi jäässä olevaa makkaraa kun sain ne kunnolla grillattua.

Vähitellen alkoi mukavan raukeasti nukuttaa ja nuotion hiljalleen hiivuttua lähdin kävelemään teltalle.

Kymmenen tunnin sikeät unet ja olin taas valmis uuteen päivään.Retkestä oli enää jäljellä kotimatka, ja sekin surkean lyhyt, korkeintaan neljä tuntia.

Kyllä tuollainen muutaman päivän lähiretkikin kivasti katkaisee arjen puurtamisen jä on tunne että on ollut pidempääkin reissussa.