Rengasretki 4-6.12.2022

Vuosi lähenee loppuaan ja talvikin jo ilmoittelee tulostaan, niinpä on aika vuoden viimeisen viikonloppuretken.

Aiemmin tämä joulukuun reissu on tullut tehtyä meloen, mutta nykyään en enää viitsi tuoda melonta varusteita kotiin mökiltä talveksi. Niinpä kulkuneuvo on muuttunut polkupyöräksi.

Veri veti edellen meren rannalle,joten otin suunnaksi Purunpään ja toinen yö olisi tarkoitus viettää Högsorassa.

Sunnuntai aamulla seitsemältä pyörän selkään ja ensimmäinen pysähdys Kokkilan lossilla. Paikka on hyvinkin tuttu, täältä on tullut melonteretkille lähdettyä monta kertaa ja avannossakin käyn täällä kerran viikossa. Meri ei ole vielä jäässä vaikka pakkasta onkin.

Lossilta muutama kilometri niin tyhjeni eturengas. No, tuollainenhan kuuluu lajin luonteeseen , vaikka raskailla talvirenkailla harvinaista onkin.

Pakkasta kymmenkunta astetta takaa sen että sisärenkaan vaihdon kanssa ei turhaan viitsi hidastella jotta sormet eivät jäätyisi. Kymmenen minuuttia ja matka jatkuu.

Runsaan kuudenkymmenen kilometrin jälkeen pääsinkin jo meren rantaan.

Ölmösin hiekkarannalla oli rauhallista.

Kovin pitkään en viitsinyt aikaa kuluttaa vaikka paikka paikka kaunis onkin, halusin saada leirin pystyyn ennen pimeää.

 

Reitti jatkui pikku metsäteitä pitkin upeita maisemia seuraillen. Leiriytyä ei voinut koska olin luonnonsuojelu alueella.

Ajelin hiljalleen hiljaisuudesta nauttien kunnes rengas tyhjeni jälleen, tällä kertaa takarengas.Manailin huonoa tuuriani,mutta eipä tuo paljon auttanut. Tovin eri vaihtoehtoja punnittuani päätin työntää pyörän sopivaan paikkaan ja pystyttää leirin siihen.Vaihtaisin sisäkumin sitten myöhemmin, kunhan leiri olisi pystyssä ja vatsa täynnä.

Siinä pyörää työntäessäni jo harmittelin että miksi en ottanut rengaspaikkoja mukaan, seuraavaksi menisi viimeinen ehjä sisäkumi alle ja tällä tuurilla jännäksi menisi.

Leiri olikin nopeasti pystyssä, vaikka pimeys ehtikin laskeutua.Kuu vain valaisi hennosti välillä pilvien välistä kurkkien

Myöhemmin illalla kun aloin taas rengasta vaihtamaan huomasin että olin kuljettanut mukanani jo valmiiksi rikkinäistä rengasta.

Saattaa olla että manailin taas hieman.Varakumit olivat sitten siinä, eikä seuraavalle päivälle ollut muuta vaihtoehtoa kuin työntää pyörä Taalintehtaalle, josta toivottavasti löytäisin vararenkaita.

Google kertoi että matkaa olisi 11 kilometriä. Ei mikään pitkä matka mutta renkaaseen pitäisi pumpata välillä ilmaa jotta en tuhoaisi päälirengasta. Matka tulisi kestämään kauan.

Kömmin aikaisin makuupussiin nukkumaan jotta pääsisin työntö hommiin heti aamusta.

Nukahdin nopeasti mutta heräsin joskus aamuyöllä viereisestä ryteiköstä kuuluvaan rymistelyyn. Ääni lähestyi hiljalleen kunnes pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän, sitten hetki hiljaisuutta.

Rymistelijä oli tainnut saada minusta vainun ja alkoi hitaasti palata omia jälkiään kunnes vain hiljainen tuuli humisi puissa.

Aamupimeällä aamupala, leiri kasaan ja työntämään.Taktiikkana oli että ensin 100 pumppausta sitten viisi minuuttia työntämistä ja sama uudelleen.Vauhti oli hidasta ja koetin edetä työntöpätkät mahdollisimman nopeasti, mutta eipä tuo paljoakaan auttanut. Saldona 3 tuntia ja kolme kilometriä.Kaiken lisäksi päälirenkaan metallivanne katkesi. Elikkä kun rengas hiemankin tyhjeni niin se tipahti pois vanteelta. Laskeskelin että olisin vasta ilta myöhällä Taalintehtaalla ja silloin ei taatusti saisi vararenkaita mistään.

Ei muuta kuin taksia tilaamaan.

Sainkin kyydin nopeasti ja löysin Taalintehtaalta varakumeja,ne eivät sopineet suoraan paikalleen mutta pienellä venttiilin reijän viilauksella sain pyörän kuntoon.

Päälirengasta en saanut kunnolla paikalleen ja se jäi hieman pompottamaan mutta matkaa kuitenkin pystyisi jatkamaan.

Menin vielä paikalliseen kahvilaan pohtimaan että minne seuraavaksi.Säätiedotusta tutkiessani huomasin että saaristoon luvattiin yöksi vesisadetta mutta sisämaassa sateen lupailtiin tulevan lumena.

Siispä suunnaksi sisämaa ja siellä Teijon kansallispuisto. Olisin perillä vasta pimeällä,mutta seutu on tuttua ja löytäisin kyllä mukavan paikan ennen lumisateiden alkua.

Saavuin Endalin laavulle pimeyden jo laskeuduttua mutta paikka on ennestään tuttu,niin aikaa ei mennyt paikan ihmettelyyn.Leiri pystyyn ja ruuanlaittoon.

Eilen illalla aika meni renkaan korjaamiseen ja aikaiseen nukkumaan menoon. Nyt olisi aikaa tuijotella nuotiota ja parannella maailmaa oikein kunnolla.

 

Olen aina tiennyt olevani nopea nukahtamaan, mutta nyt taisi tulla ennätys.

Makuupussiin kömpiminen on riippusängyssä aina hieman hankalaa,niin nytkin, pussi jäi selän alle jotenkin myttyyn ja siinä kiemurrellessani syvemmälle päätin levähtää hetken ja nukahdin välittömästi, puoliksi ulkona makuupussista.Heräsin myöhemmin vilun väristyksiin ja pääsin viimein kunnolla makuupussin uumeniin. Kymmenen tuntia unta ja herääminen lumen valaisemaan aamu hämärään. Yöllä oli tosiaan talvi saapunut ja valaissut maiseman muutaman sentin lumivaipalla.

Aamu alkoi tavalliseen tapaan puuron keitolla ja muutamalla kahvikupillisella.

Verkkaisen aamupalan jälkeen pieni kävelykierros talvista maisemaa ihailemassa.

Tältä näyttää retkeilijän pesä,joka antoi sikeät kymmenen tunnin unet.

Hieman kyllä jännitti kun lumesta aloin pyörää puhdistaa että onko renkaissa edelleen ilmaa.

Turhaan huolehdin, nyt voi pyöräilijä pyöräillä aamusta alkaen.

Ei muuta kuin ketjut kireälle ja kotia kohti.

Tämän retken tulisin muistamaan rengasretkenä.En ollut kaukana ja reissu kesti vain muutaman yön, mutta siitä huolimatta jäi tunne että olisin ollut kaukana ja pitkään.Siitä saa kiittää rengas ongelmia,eli ne olivat loppujen lopuksi positiivinen asia.

Nyt on tämän vuoden retket retkeilty ja vuoden pimein aika alkaa pian taas kääntymään kohti valoa.