Viikko Saaristomerellä

Olemme tehneet yhdessä Mikan kanssa melontaretkiä jo kymmenenkunta vuotta.Alunperin tutustuimme juoksuharrastuksen tiimoilta.Mikalla juoksu jatkuu edelleen, minä en ole enää juossut vuosiin.Kahdeksan vuotta on tainnut kulua viimeisimmästä juoksulenkistä.Mutta tulihan tuota aikanaan harrastettua runsaan puoleisesti.

Huhtikuun loppupuolella tuli Mikalta kaino viesti että "täällä oltaisiin melontaseuraa vailla".Siispä tuumasta toimeen ja melomaan.

Olimme sopineet retken aloituspäiväksi sunnuntai iltapäivän, niinpä käytimme Kirsin kanssa viikonlopun hyödyksi kaivellen terassin perustuksia

Sunnuntaina aamulla meri oli tyyni ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.Sääennusteiden mukaan alkuviikon pitäisi olla lähes tuuleton, loppuviikon kelistä olisi tulossa epävakaampi.Mieluiten liikumme ulkosaaristossa, viimeisillä luodoilla, kunhan kelit vain sen sallivat.Nyt tuulet olisivat suosiolliset, siispä keula kohti etelää.

Ensimmäisenä päivänä kolme tuntia melontaa, sitten leiri pystyyn ennestään tutulle saarelle.Saari alkaa olla jo kotoisan tuttu, kannattaa kuitenkin käydä saari kiertämässä, aina löytyy uutta ihmeteltävää.

 

Aamulla tuttuakin tutummat rituaalit.Puuron keitto sekä iso kuppi kahvia, leirin purku ja kajakkiin.Tänään olisi tarkoitus käväistä Vidskärissä saari kierroksella, jonka jälkeen jatkaisimme vielä tovin matkaa.

Mika hyökkäsi koko nuoruuden tarmolla kokka kohisten kohti Kihti selkää.Kun melontaa oli takana nelisen tuntia alkoi Vidskär jo häämöttää taivaanrannassa.

Yhdeksän vuotta sitten kävimme suorittamassa "hätä" rantautumisen Vidskärissä kun olimme kiertämässä Ahvenanmaata.Monesti on siellä pitänyt käydä uudelleen, paremmalla ajalla, mutta aina on ollut liian tuulista kun ollaan täällä päin liikuttu.

Nyt oli paremmin aikaa joten vietimme lakisääteisen lounastauon ja kävimme tutkimassa saarta.

Saarihan tuo on vain muiden joukossa, löytyypä sieltä jopa ihmisen tekemiä vanhoja kyhäelmiä mutta kiehtovan paikasta tekee sen syrjäinen sijainti keskellä Kihti selkää.Kun jatkoimme matkaa meri oli edelleen aivan peilityyni.

Keli oli aivan käsittämätön, emme ole koskaan kokeneet moista.Taivaanranta katosi sinisen eri sävyihin ja oli aivan hiljaista.Tuntui kuin olisimme liukuneet painottomina jossain toisessa ulottuvuudessa.

Pian alkoikin jo edessä häämöttää seuraava todennäköinen yöpymissaari.

Illalla vielä eväskateutta aiheuttava munakkaan paisto.

Ennusteiden mukaan oli vielä muutama tuuleton päivä jäljellä, päätimme käyttää ne tarkasti hyväksi ja kierrellä täällä viimeisillä kivillä vielä huomiseen.Aamupäivällä saavuimme Jurmoon, tarkoituksena täyttää vesivarastot ja piipahtaa kaupassa ja ehkäpä jopa kahvilla.Viimeksi täällä käydessämme kahvilan Mutakakku oli sopivan ällömakeaa, josko sitäkin saisi palasen.

Kajakit yhteysalus laiturin kupeeseen ja kahvilalle toteamaan että kesäkausi ei ole vielä alkanut.

Satama tyhjillään, meidän pikku aluksia ei taatusti kukaan edes huomannut.On se kesäkausi täällä saaristossa vaan uskomattoman lyhyt, viikko kesäkuuhun, eikä ketään missään.

Keittelimme rannassa omat sapuskat ja oli tyytyminen pikakahviin ilman Mutakakkua.Vesivarastot sentään saimme täytettyä.Kovinkaan pitkälle emme enää viitsineet meloa, emmehän varsinaisesti olleet matkalla minnekkään.Täällä olisimme kaikkialla perillä.

Löysimme karun rantautumis paikan hylkeiden huudellessa taustalla tervetuloa toivotuksiaan.

Teltaakaan ei tarvitsisi pystyttää.Sateita ei olisi luvassa ja hyttysetkään eivät täällä inisisi korvan juuressa.

Kömmin kajakin viereen nukkumaan, teltan alla käyttämäni pressu peittonani.Olihan täällä muitakin yöpyjiä ollut, kohtalokkain seurauksin.

Heräsin aamulla Mikan Trangian vaativiin kolahduksiin, nyt ylös sieltä, olin tulkitsevanani.

Ennusteiden mukaan tuulet alkaisivat iltapäivällä hiljalleen yltyä, ei vielä kovinkaan voimakkaiksi mutta olisi aiheellista siirtyä suojaisemmille vesille.

Reitti kulkisi Aspön kautta Konungskärin autiotuvalle, jossa oli tarkoitus viettää telttayö.

Ohi kulkiessa vielä pikainen piipahdus Jurmon pohjois kärjessä.

Aspössä olisi kyllä voinut käydä kylilläkin, mutta tuolta olisi ollut vaikea löytää rantautumispaikkaa, niinpä meloimme läheisen saaren rantaan ruuanlaittoon.

Vatsa täyteen, päiväunet lämpimällä kalliolla, ja olimme valmiit jatkamaan matkaa kohti Mannerheimillekkin tuttua saarta.

Silta oli uusittu sitten viime käynnin, vanhasta oli jotain vielä jäljellä.

Näillä autiotuvilla vieraskirjan tutkiminen on aina yksi kohokohdista ja tuleehan niihin aina itsekkin jotain kirjoitettua.

Täällä käydessä perinteisiin kuuluu vielä saaren korkeimmassa kohdassa käyminen.

Täällä piti pystyttää teltta, hyttysiä inisemässä ja pientä sateen uhkaa ilmassa.Telttahan on viihtyisimmillään juuri sateessa ja tuulessa.Oma pieni suojaisa pesä.

Aamulla teltasta ulos kömpiessä vettä hiljalleen tihutteli mutta eihän tuota pitkään kestänyt.Aamukahvin sai jo juoda sateettomassa kelissä.

Kajakkiin istuttuamme suunnaksi otettiin Korpoström.Taas oli toiveena kauppaan pääsy ja pienenä haaveena ajatuksissa kyti jokin muu kuin retkimuona.Oluellakin voisi käydä.

Runsaan tunnin läpsyteltyämme rantauduimme Korpoströmin satamaan.

Kaupassa käynti jäi haaveeksi, oli mokoma lopetettu kokonaan.Ruokaa oli kyllä riittävästi mutta kaikki herkut olivat jo loppuneet.Leivät olivat jo loppuneet ja mentiin varalla olleilla näkkileivillä.Hieman kuivaahan tuo on paljaaltaan mutta meneehän tuo kun on nälkä.

Tunnin verran piti odotella kunnes pääsimme ravintolaan kurpitsakeitolle.

Ja saatiinhan ne kaivatut oluetkin.

Tuuli alkoi vähitellen olla melko navakkaa ja oli edelleen yltymään päin.Tarkoitus oli etsiä jokin suojaisa leiripaikka ja viettää siellä kaksi yötä tuulia piilossa.

Tiesin ennakkoon mukavan paikan ja sinne siis suuntasimme.

Loppumatkasta matkanteko alkoi olla jo melko kuoppaista kun tuuli puski takavasemmalta13ms.Puuskissa selvästi kovempaa.

Oli hyvä päätös pitää tuulipäivä koska seuraavana päivänä tuuli tuiversi 16ms ja puuskat olivat rajuja.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta mutta tuuli sai ilman tuntumaan kylmältä.Suojaisissa paikoissa oli mukavan lämmintä.

Välipäivät näin hyvillä keleillä ovat leppoisia.Syömistä, nukkumista, lukemista,  sekä saaren kiertelyä.

Kahdet päikkärit tuli nukuttua, harmi että kaikki herkut olivat jo loppuneet, nyt olisi kyllä maistunut.

Kaikesta velttoilusta huolimatta illalla taas nukutti mainiosti.Se olikin tälle retkelle viimeinen telttayö.

Aamulla piti vielä ottaa rauhallisesti, koska tarkoituksemme oli käydä vielä Kirjaisissa syömässä ja siellä ravintola aukeaisi vasta puolelta päivin.Muutaman tunnin melonnan jälkeen saavuimme Kirjaisten satamaan.

Harmi että jäi Kepparit kotiin kun niille olisi ollut niin hieno parkkikin.

Kun vatsat täynnä vielä kerran kömmimme kajakkiin oli melottavaa enää vajaaksi tunniksi.Mika meloi autolle, josta hänellä olisi vielä muutama tunti köröteltävää.

Minä meloin mökille huoltamaan varusteet josta sitten seuraavana päivänä pyöräilisin kotiin.