Myrsky

Tämän elokuisen melontareissun pääteema oli ehdottomasti Sylvia myrsky.Olihan siitä jo varoiteltu päiviä ennen sen saapumista.Muutenkin ennusteissa näytti siltä että olisi tulossa tuulinen viikko.Siispä tarkoituksena oli pysytellä suojaisilla seuduilla ja myrskyn pyyhkiessä yli viettää leirielämää tukevasti maan kamaralla.

Sunnuntaina oli tarkoituksena lähteä matkaan puoliltapäivin,  mutta jossain kauempana ukkonen kumisutteli kumeasti rintaansa, niinpä en tohtinut lähteä heti melaa heiluttelemaan.Muutaman tunnin kulttua katsoin tilanteen rauhoittuneen ja työnsin kajakin vesille.

Lähtiessä vettä ripsotteli hiljalleen, mutta tovin läpsyteltyäni aurinkokin suvaitsi välillä näyttäytyä.

Tuuli puhalteli idästä reippaan puoleisesti 10ms, puuskissa reippaammin.Meloskelin mahdollisimman suojaisaa reittiä Kemiön saaren suojassa ensimmäiseen leirisaareen.

 Sandö, jota myös saaristomeren helmeksi kutsutaan on jo tuttuakin tutumpi paikka.Mutta aina se vain toivottaa tervetulleeksi upeudellaan.

Oli jo ilta kun pääsin leirin pystytykseen.Kävin vielä saaren eteläreunalla kurkkaamassa että joko niitä myrskypilviä olisi näkyvissä.

Seuraavana päivänä oli hiostavan kuumaa, ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.Linnuntietä seuraavaan leirisaareen ei ollut matkaa kuin vajaa tunti mutta kiertelin päämäärättömästi paikkoja ihmetellen lähemmäs viisi tuntia.

Tällä pikkuruisella kalliolla kahvia juodessani huomasi hyvin että rajuilma on lähestymässä, veden nousun pystyi huomaamaan helposti vesirajaa hetken katselemalla.

Coldin salaseura pystyttää ristejä merenkulkijoille onnea tuottamaan.

Kelin oli ennustettu huononevan illalla, niinpä nousin kajakista jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja aloin pystyttää myrskyn kestävää leiriä.

Ympärillä olevat kalliot olisivat kyllä saaneet olla korkeammat, mutta tässä oli kyllä hyvä seurata kelin kehittymistä.

Kyllähän se siitä alkoikin pian kehittyä.Taivaanranta alkoi tummua uhkaavasti ja salamat välkkyivät tiheään.Tuuli ei ollut vielä mitenkään erityisen voimakas.

Sitten repesi, tuuli nousi hetkessä varmasti hirmumyrsky lukemiin.Aallot leikkautuivat mataliksi ja koko saarten väli muuttui valkoiseksi hornankattilaksi.

Tässä kuvassa tuuli on vasta lähestymässä, piilouduin kallion taakse pahimman myräkän iskiessä.

Telttakin oli kovilla mutta hyvinhän tuo kesti.

Koko näytelmä ei kestänyt kuin muutaman minuutin.Olin tainnut kokea syöksyvirtauksen.

Ilta sujuikin sitten taas normaaleissa leiri rutiineissa.Seuraava päivä pitäisikin sitten pysytellä aloillaan ja odotella tuulten laantumista.

Aamulla rauhalliset aamutoimet ja muutama tunti kirjan lukua.Päivän mittaan ripsotteli ajoittain hiljalleen vettä ja tuuli oli puuskissa myrskylukemissa.

Siinähän tuo päivä kului, syödessä, lukiessa ja päiväunilla.Olin varannut mukaan kaksi kirjaa joille tuli nyt käyttöä.

Kahvia kuluu tuulipäivinä melkoisesti.Aina löytyy syy kahvikuppi kourassa merelle tuijottelulle.

Seuraavana päivänä pääsin taas työntämään kajakin vesille.Tuuli oli edelleen puuskaista ja sadekuurot reippaita.

Päivän aluksi kävin kävellen kiertelemässä lähellä olevassa saaressa.Rantakalliolla jo ihmeteltiin outoa tulijaa.

Tämä hiidenkirnu on normaaliolosuhteissa kuivana, nyt oli kyllä vesi korkealla.

Hevosiakin oli saarella laiduntamassa.

 

Pienen jaloittelun jälkeen taas vesille.

 

Jatkosodan aikaan täällä joku on kaiverrellut kallioon muistomerkkejään.

Iltaa kohden tuuli alkoi tyyntyä.Leiripaikan löytyminen ei vaan ollut onnistuakseen.Ensin olin liian vaativa.Piti olla aamu sekä ilta-aurinko.Helppo rantautua, tuulen suojassa ja hyvä paikka teltalle.

Tuollaista unelma paikkaa ei vain ollut löytyäkseen, mutta vaatimustaso alkoi kummasti laskea kun alkoi ukkonen kumista lähistöllä.

Loppujen lopuksi löytyi aivan hyvä paikka, hieman ehkä hankala rantautuminen mutta muuten kyllä.

Matka jatkui taas aamulla, tuuli kävi edelleen etelästä, mutta oli nyt myötäinen koska aloitin paluumatkan.

Sadekuurot pitivät edelleen mielen pirteänä.

Löysin seuraavan leiripaikan mukavan rauhallisesta paikasta, tuulen kohinakaan ei juuri kuulunut.Oli jotenkin epätodellisen hiljaista.

Tässä seesteisyydessä oli hyvä saattaa kirja loppuun.

Aloittelen  kriitikon uraani, tässä alkuun arvostelen juuri lukemani kirjan.

Ihan pirun hyvä kirja.

Ei siitä sitten muuta sanottavaa, lyhyestä virsi kaunis.

Iltapalaa syödessäni pulpahti pienen matkan päässä hylje pintaan kala räpylöissään, iltapalan aika, itse kullakin.

Seuraavana päivänä taukoa pitäessäni näin peuran kulkevan kaislikon toisella puolen.Vilkutin hänelle.Taisi olla hällä hieman huono näkö ja luuli minua peuraksi.

Peura asteli reippaasti veteen ja lähti kiertämään kaislikkoa uiden.Kaislikon kierrettyään ui vielä pitkän matkaa minua kohti kunnes huomasi erheensä.

Mutta eipä hän tuosta hätääntynyt, kääntyi rauhallisesti ja poistui samaa reittiä kun oli tullutkin.

Tauon jälkeen vielä muutama tunti melontaa ja leiripaikan etsintä.Tämän reissun viimeinen leiri.Seuraavana päivänä mökille ja sieltä sitten vähitellen sivistyksen pariin.

Illalla vielä munakasta iltapalaksi paistellessani kävi saukko toimiani ihmettelemässä.Kovin hän ensin rantavedessä sukelteli, kalasteli kai.

Huono kalaonni sai varmaankin himoitsemaan munakastani.Kahdesti uskalsi tulla aika lähellekkin kunnes poistui jatkamaan sukelteluaan.

Viimeiselle melontapäivälle oli jäänyt parikymmentä kilometriä melottavaa.Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko lämmitti kulkijaa.

Piipahdin ohi kulkiessani Kirjaisissa hampurilaisella.Mökillä varustehuoltoa ja illalla saunaan.Seuraavana päivänä saikin pitkästä aikaa istahtaa pyörän satulaan ja suunnata eturengas kotia kohti.