Valon aika

Joitain vuosia sitten melontakausi kesti huhtikuulta joulukuulle. Joulukuussa oli monivuotinen perinne tehdä vuoden pimein melontaretki. Huhtikuussa pääsi välillä hiljalleen lipumaan ahtojäiden täyttämien luotojen välissä.
Olihan se mahtavaa mutta edellytti kajakin kuljettamista autolla melontapaikoille.Se oli puuduttavaa puuhaa. Eihän sitä malttanut olla melomatta, jos meri vaan oli jäätön.Viikonlopuista kului aina monta tuntia autossa harmaata, pimeää tietä tuijottaen.

Nykyään jätän melontavarusteet talveksi mökille ja melontakausi alkaa vasta, kun saan veneen laskettua veteen ja pääsen mökkisaareen.
 
Vene oli tuotu jo aiemmin auton perässä trailerilla kiskoen, nyt olin vapaa kulkemaan pyörällä. Matka on pyörällä huomattavasti lyhyempi, sitä ei käytännössä ole lainkaan. Mystistä, mitä ihmettä tapahtuu sadalle kilometrille, kun  nousen pyörän selkään,vaikkakin reitti alkaa olla jo tuttuakin tutumpi.











Illalla vielä sauna lämpimäksi ja muutama lyhyt uintikierros. Illan tyyneyden täytti haahkojen huhuilu ja kyllähän siellä moni muukin sai äänensä kuuluviin. Lehtokurppakin oli jo saapunut tutulle lentoreitilleen.
En malttanut mennä sisälle nukkumaan vaan kaivoin makuupussin esiin ja kömmin terassilla sen uumeniin.Yritin pysytellä hereillä, kuunnellen luonnon omaa konserttia, mutta eihän tuota iloa pitkään kestänyt, kun jo nukahdin.

Aamulla muutama suuri kupillinen kahvia auringon ensimmäisistä lämpimistä säteistä nauttien.

Kahvikupposet kun olin saanut kumottua niin oli jo kiire laittamaan kajakkia melontakuntoon.
Kevään ensimmäiset melanvedot odottavat vetäjäänsä.
Nyt on melojan naama näkkärillä, jos olisin kateellisuuteen taipuvaista ihmistyyppiä niin nyt olisin kateellinen itselleni.

Lähes tyynessä säässä oli leppoisaa istuskella ja hiljalleen melaa heilutella.

Muutaman kyhmyjoutsenenkin onnistuin säikäyttämään.


Merikotkia kaarteli ylväästi taivaalla. Haahkat jatkoivat samaa konserttia jonka jo illalla aloittivat, ja alliparvet tekivät uteliaita kaarroksia ympärillä nimeänsä huudellen.
Hauskannäköiset meriharakat tepastelivat kallioilla, taustalla kailottivat äänekkäät merihanhet.Kurjetkin jossain kauempana huutelivat ja välillä vierestä lensi telkkä viheltävää menoaan.



Hieman vajaa parikymppinen kierros tuli kierrettyä kelin helliessä kulkijaa. Lähes yksin sai olla, muutama vene vilahti jossain kauempana äänekästä menoaan.
Kun kapusin kajakista rannalle niin rantakäärme onnistui säikäyttämään livahtaessaan keltaiset korvat vilkkuen kivenkoloon.

Tästä on hyvä lähteä kohti kesän melotaseikkailuja. Keli oli nyt vähän liiakin hyvä, ei se todellakaan ole aina näin leppoisaa ja monesti olosuhteet muuttuvat nopeasti ja radikaalisti.

Illalla vielä perinteiset, lähes pakolliset mökkirituaalit. Sauna ja meressä piipahdus.
Taas yöpymispaikka löytyi terassilta, tovi hereillä pysytellen, luonnon ääniä kuunnellen.

Seuraavana päivänä olikin edessä jo kotimatka. Pyörä veneeseen ja keula kohti mannerta.


Muutama kilometri veneellä päristellen ja satakunta kampia pyöritellen, niistä aineksista on kotimatka tehty.





Kommentit

Suositut tekstit