Muutama yö puskassa

Piti kirjoitella viimeisemmästä viikonloppu retkestä jo aiemmin mutta liiallinen valoaltistus
on saanut olon niin yli energiseksi että en ole malttanut jäädä paikoilleni.
Illalla kun on viimein pysähtynyt niin onkin jo valmis nukkumaan.
Vaikka ulkona paistaa aurinko niin nyt olen jo seitsemältä tätä kirjoittamassa.Katse kyllä karkaa helposti ulos ja keskittyminen katkeaa, olisikohan pihalla jotain puuhasteltavaa...

Mutta vielä siitä retkestä.
Maalis-Huhtikuun vaihteessa kävin vielä viimeisellä talvi retkellä.Öiksi luvattiin reippaita pakkasia mutta iltapäivisin keli olisi jo selkeästi plussalla.
Niinpä jättäisin ajamiset vähiin, leiripaikoilla pitäisi olla mahdollisimman aikaisin, ennen kuin tiet pehmenevät liikaa.

Kun aamulla starttasin kohti Torron suota pakkasta oli vielä toista kymmentä astetta.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, navakka vastatuuli sai ilman tuntumaan kylmältä.
Tiet olivat pakkasessa hyvässä kunnossa ja matka taittui nopsaan.
Ensimmäiselle päivälle tulisi kilometrejä viitisen kymmentä, perillä pitäisi olla Someron kahvitauosta huolimatta heti puolen päivän jälkeen.

Pian Someron jälkeen pääsinkin jo teille joilla en ollut ennen ajanut.



Tie alkoi hiljalleen pehmetä ja ajaminen kävi vähitellen raskaammaksi. Aamulla talvivaatetus oli juuri sopiva mutta vähitellen aloin jo kaipailla kesävarusteita.


Olin etukäteen katsellut kartasta että tämän tien päässä on mökki ja siitä fiksusti päätellyt että tie olisi aurattu.Ei taida mökki olla aivan aktiivi käytössä.
Siispä työntö hommiin.Onneksi matkaa ei ollut enää kuin puolisen kilometriä, siitä puolet risukkoista rääseikköä.



Rämpiminen kannatti sillä löysin suojaisan paikan jonne paistaisi ilta sekä aamu aurinko.


Keittimen kohistessa ruokaa lupaillen oli kiva kuunnella tuulen kohinaa vanhassa kuusikossa ja tarkkailla yläpuolella lentävää Hiirihaukkaa.



Olin kyllä valinnut hyvän paikan leirille.Ei mitään ihmisen aiheuttamia ääniä, vain tuulen kohinaa sekä pikkulintujen äänijänteiden kevään ensi virittelyjä.
Oli hyvä hetki iltapäivä torkuille.
Runsas tunti unten mailla ja pari suurta kuppia kahvia, niin hyvää ettei sanotuksi saa.
 
Kun aurinko alkoi hiljalleen laskeutua lähdin vielä pienelle suo kävelylle.













Pakkanen alkoi hiljalleen kiristyä ja tuulen humina oli vaiennut.Siinä istuskelin pimenevässä illassa, suon reunalla ja annoin ajan hiljalleen lipua mitään tekemättä, mihinkään ajatukseen takertumatta.

Pakkanen alkoi hiljalleen kiristyä, mutta sinnittelin vielä tovin kunnes kävelin teltalle iltapalalle.
Vielä kuppi lämmintä nuudelia ja siitä sitten pujahdus makuupussin uumeniin.

Aamulla reippaasti ylös vaikka olisikin ollut kiva jäädä lämpimään makoilemaan.Hyvänä kannustimena oli tieto että tiet alkaisivat pehmetä jo puolelta päivin.
Suuntana olisi Liesjärven kansallispuisto ja siellä Kaksvetisen kota.Matkaan menisi korkeintaan neljä tuntia, vaikka tiet olisivat huonossa kunnossa.

Hyvässä kunnossahan nuo olivat.



Tätä ihanuutta riitti niin pitkään että en enää viitsinyt kääntyä takaisin etsimään parempaa reittiä.Pari- kolme kilometriä työntämistä pitää mielen virkeänä.


Kaksvetisellä oli auraamatonta tietäkin pahempi este.


Mutta eipähän tuo haitannut, merkki oli aivan kodan kupeessa ja pienen matkan päässä oli sopiva paikka teltalle.
Teltta piti pystyttää paikkaan jossa pohjoistuuli tuiversi kylmänä telttaa riepotellen.
Ruokaa valmistaessa piti vähitellen lisätä vaatetusta,kerros kerrokselta.
Kahvit vetäydyin juomaan suojaisaan ja lämpimään paikkaan.







Saattaa olla että hieman nukahdinkin jykevän kelon päällä makoillen, ja auringon lämmöstä nauttien.

Illalla virittelin tulet kodan nuotiopaikalle,Tuuli oli tyyntynyt ja keli ei tuntunut enää niin hyytävältä vaikka aurinko jo hiljalleen valui kohti taivaanrantaa.


Makkaraa grillatessa jaloissa hääri tarmokas hiiri. Kaiveli jäisestä lumesta retkeilijöiden sinne pudottamia tähteitä.
Näytti niin ankealta hiiren elo että tarjosin hälle kunnon palasen makkaraa.
Rohkeasti tuo nappasi särpimensä aivan saappaan vierestä ja kiikutti sen pienen matkan päähän ja piilotti hankeen.

Illan pimetessä alkoi Varpuspöllöjen konsertti.Niitä vielä tovin kuuntelin tuleen tuijotellessani ja sinisiä ajatuksia tuumaillessani.
Sittenhän alkoi jo seireenien lailla makuupussin lämmin syli houkutella uumeniinsa.

Aamu oli kylmä, aurinko piiloitteli jossain synkän kuusikon takana.Laitoin puuron kiehumaan ja siinä samalla pakkailin tavaroita.Pari suurta kuppia kahvia kävin juomassa pienen matkan päässä olevalla rantatörmällä jota jo aamuaurinko mukavasti lämmitti.

Puolessatoista tunnissa olin jo valmis jatkamaan matkaa, kotia kohti.




Alkumatkasta tiet olivat taas pakkasen jäljiltä hyvässä kunnossa.




Vähitellen tiet alkoivat taas pehmetä, ajoittain piti reittä käyttää aivan tositarkoituksella että liike säilyi.
Kerran eturengas haukkasi sen verran syvältä että kaaduin.Onneksi vauhti oli hiljainen ja selvisin pienillä vekeillä polvessa.

Viimeiset kolmekymmentä kilometriä olikin sitten myötätuulen siivittämää vauhtijuhlaa.




Kommentit

Suositut tekstit