Syksy

Voi sitä pälyilevien katseiden ja hiljaisuuden määrä kun kerron miten mahtavalta kasvoilla tuntuu tuulen oikein innostuessa puhaltamaan.Sade, kunnon lumituisku ja kirpeä pakkanen saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.Sisällä tulee useasti tunne että mitäköhän minä täällä oikein teen, ulkona ei koskaan.Sisällä elämä tuntuu valuvan hiljalleen  sormien välistä.

Niinpä pakkasimme jälleen Mikan kanssa kajakit, ja suuntasimme syksyiselle saaristomerelle.

Lämpöä muutama aste ja navakka koillistuuli, siinä soppa josta pääsimme nautiskelemaan ensimmäisenä melontapäivänä.

Tuuli oli liiankin reipasta joten koetimme mahdollisuuksien mukaan etsiä suojaisan reitin.Eihän tuo oikein onnistunut joten päätimme pystyttää leirin jo hyvissä ajoin ennen pimeää.Löysimmekin sopivan leiripaikan nopeasti.Leiri saatiin pystytettyä suojaisaan poukamaan, tuulen kohistessa puiden latvoissa.

Aurinko piiloutui taivaanrannan taa jo alkuillasta.Hyvä hetki istahtaa rantakalliolle rupattelemaan ja hiljaisuudesta nauttimaan.Kirkas tähtitaivas oli kattona yleville tuumailuillemme.

Rankka maailmanparantaminen taisi uuvuttaa melojat lopullisesti ja kömmimme telttoihimme jo ennen yhdeksää, muka kirjaa lukemaan.Yleensä lukeminen jää muutamaan sivuun kunnes nukkumatti korjaa satoaan.

Itse heräsin puoliltaöin kylmyyteen.En ollut ehtinyt sulkea kunnolla makuupussia ennen nukahtamista.Kömmin syvemmälle pussin uumeniin ja suljin vetoketjun huolellisesti, kuuntelin hetken tuulen kohinaa kunnes jatkoin nukkumista.

Aamulla teltasta ulos kurkatessa heräsi pieni toivonkipinä lumisesta maisemasta.Lunta sateli hiljalleen mutta eihän tuota iloa kauaa kestänyt.Lammikot olivat sentään jäässä, pieni  kaipaus kunnollisesta talvesta alkoi hiljalleen orastaa.

Aamupuuron syötyämme aloimme pohtia päivän ohjelmaa.Ennusteiden mukaan tuuli pysyisi navakkana koko päivän, ehkä vielä jopa hieman voimistuisi.Koska emme olleet varsinaisesti matkalla minnekkään päätimme jäädä viettämään rokulipäivää.

Aivan leiripaikan vieressä oli hyvä sienipaikka.Siispä päivän ensimmäinen tehtävä oli kerätä sienet talteen.

Sienet saivat jäädä toviksi odottelemaan kun lähdimme saari kierrokselle.

Hieno saari, niitähän Suomen rannikolla riittää.Ei riitä ihmisen lyhyt elo niissä kaikissa käymiseen.

Ja sitten ne sienet paistinpannun kautta parempiin suihin.

Päivä kului hiljalleen jo totuttua rataansa.Lukemista, nukkumista, rupattelua ja merelle tuijottelua.Ja nälkähän on jatkuvasti, tai ainakin ruokahalu on alituisesti läsnä.

Mukavasti tuo päivä taas tipahti muistojen laajaan laariin vaikka mitään kummempaa ei tapahtunutkaan.Illalla taas hyvissä ajoin lämpimään makuupussiin "lukemaan".

Seuraava aamu valkeni harmaana.Tuuli oli hiljalleen heikkenemässä, ja pääsisimme jatkamaan matkaa.

Mitään sen kummempaa suunnitelmaa ei ollut kun nousimme kajakkeihin.Kunhan läpsyttelimme hiljalleen harmaassa maisemassa.Tuuli oli jo rauhoittunut pieneksi henkäykseksi.Ja kun ei oikein oltu matkalla minnekkään niin onnistuin lahjakkaasti tekemään monen kilometrin suunnistus virheen.Vai oliko se virhe, olimmehan koko ajan perillä siellä missä haluammekin.

Seuraavaksi leirisaareksi valikoitui jo ennestään tututuksi käynyt paikka.Mielessämme usein pisteytämme leirejä niiden hyvyyden mukaan.Tämä on noin yhdeksikön arvoinen.Helppo rantautua, hyvät telttapaikat, suojainen ja läheiseltä kalliolta upeat näkymät.

Illalla Mikan kajakin uumenista löytyi ulkotuli jonka jonka sytytimme rantakalliolle tunnelmaa luomaan.

Tulen jo sammuttua istuskelin yksin pimeässä, vesi liplatteli jossain vierelläni.Kietouduin ajatuksiini pimeässä hiljaisuudessa.Keväisin minut valtaa tunne että tämä oli kyllä viimeinen pimeä aika jonka vietän.Jotain muuta on keksittävä.Mutta syksyisin iltojen hiljalleen pimetessä koen vahvasti syntyneeni juuri oikeaan paikkaan.

Vähitellen alkoi vilu hiipiä jäseniin enkä enää viitsinyt hakea lisää vaatetta ylle joten suunnaksi teltta ja siellä jo kutsuvasti odottava makuupussi.Nyt en edes yrittänyt lukea.

Retken viimeisenä aamuna tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan mutta kosteus sai ilman tuntumaan raa´alta.

Haikeana puuron keittoon.Seuraava melontaretki olisi vasta keväällä, sitä jo kaihomielin odotteli vaikka edellistäkään reissua ei vielä oltu saatettu päätökseen.Nyt ei enää turhaan vitkasteltu.Melonnan lisäksi meillä molemmilla oli vielä edessä kotimatka.Mikalla muutama tunti autossa, minulla viitisen tuntia pyörän päällä.

Mela veteen ja kompassisuunta kohti pohjoista.

Kolmisen tuntia melottuamme tiemme erkanivat, Mika otti suunnan kohti autoa.Minä poikkesin vielä mökillä jossa varusteet kuivumaan ja ripeä varustehuolto.

Sitten enää pyörä veneeseen ja suunta mantereelle.Kotia kohti polkiessani oli vielä aikaa pohdiskella retken tapahtumia ja suunnitella tulevia.