Karhumäellä Maaliskuun puolessavälissä, päivien pidetessä, ulkona olemisen kaipuu kasvoi liian suureksi, sitä piti hillitä yhden yön retkellä Marttilan korpeen, Karhumäelle. Mukaan matkaan lähti Tomi, eikä retkellä ollut sen kummempaa tarkoitusta, kunhan vaan oltiin. Tuon taidon, että vain on, oppiminen on vienyt vuosikymmeniä. Edelleenkin oppimisprosessi on kesken mutta vuosi vuodelta se on helpompaa. Karhumäelle saavuimme iltapäivällä, tuuli oli kova ja yöllä se kääntyisi lounaasta luoteeseen ja räntääkin olisi aamuyön tunteina luvassa. Piti tarkkaan suunnata majoite oikeaan suuntaan että olisi suojassa tuulelta ja rännältä. Vatsan kun oli saanut täyteen oli mukava kömpiä toviksi makuupussin lämpöön iltapäivätorkulle, tuulen kohinan tuudittaessa uneen. Ilta s...
